Humanisti ymmärtää yhteiskuntaa, mutta voiko hän olla yrittäjä? Kansatieteilijä, nimistöntutkija ja historioitsija kertovat omat tarinansa

Monelle humanistille oman osaamisen myyminen voi olla vierasta ja polku yritysidean jalostamisesta kannattavaan liiketoimintaan näyttäytyy sumuisena. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opettavat Terhi Ainiala, Laura Kolbe ja Pia Olsson kertovat, miten he hyödyntävät akateemista tietotaitoaan yrittäjinä, ja miksi yhteiskunta tarvitsee humanistista yrittäjyyttä juuri nyt.
By
Maija Leermakers
November 12, 2021
November 12, 2021

Humanisti ymmärtää yhteiskuntaa, mutta voiko hän olla yrittäjä? Kansatieteilijä, nimistöntutkija ja historioitsija kertovat omat tarinansa

Monelle humanistille oman osaamisen myyminen voi olla vierasta ja polku yritysidean jalostamisesta kannattavaan liiketoimintaan näyttäytyy sumuisena. Helsingin yliopiston humanistisessa tiedekunnassa opettavat Terhi Ainiala, Laura Kolbe ja Pia Olsson kertovat, miten he hyödyntävät akateemista tietotaitoaan yrittäjinä, ja miksi yhteiskunta tarvitsee humanistista yrittäjyyttä juuri nyt.
By
Maija Leermakers

Yritysidea kumpusi akateemisesta ja pedagogisesta osaamisesta


Reilu kymmenen vuotta sitten kaupunkitutkimusta tehnyt ja kaupunkihistoriaa opettanut Euroopan historian professori Laura Kolbe oivalsi, että Helsingin rikkaassa historiassa piilee mahdollisuus tuotteistamiseen. Hän ryhtyi tutkimaan, millaisia kaupunkikierroksia muualla maailmassa tehdään, inspiroitui ja perusti lopulta vuonna 2013 yhdessä muutaman kollegan ja opiskelijan kanssa Helsinki Walks -nimisen yrityksen. Helsinki Walks paketoi Helsingin historiaa kiinnostavaan muotoon, esimerkiksi kävelykierroksiksi ja näyttelyiksi.

Valokuva hymyilevästä Laura Kolbesta nojaamassa rakennuksen ulkoseinään.
Laura Kolbe hyödyntää historiallista ja pedagogista osaamistaan Helsinki Walksin riveissä. Kuva: Pekka Lähteenmäki.


Kansatieteen yliopistonlehtori Pia Olssonin ja suomen kielen yliopistonlehtori Terhi Ainialan yritystarina alkoi muutama vuosi sitten, kun he yhdistivät voimansa miettiessään tutkimuksesta syntyvää liiketoimintaa Helsingin yliopiston kannustamina. Motivaattorina toimi erityisesti humanististen alojen ymmärryksen ja arvostuksen lisääminen: “Haluna oli tuoda omalle alalle vaikuttavuutta, mutta myös pyrkiä kehittämään sellaisia työllistymisvaihtoehtoja, joita meidän alan opiskelijat eivät ole nähneet potentiaalisina”, Olsson selittää. Parivaljakko osallistui alustavalla yritysidealla nykyisen Business Finlandin “Tutkimuksesta uutta liiketoimintaa” -ohjelmaan, josta ei lopulta irronnut rahoitusta, mutta sitäkin arvokkaampia oppeja yrittämisen osa-alueista. Vuonna 2018 syntyi sivutoiminen yritys Tositarina, joka tuottaa kestäviä yritystarinoita ja tarjoaa koulutuksia tarinankerronnan ympärillä.

Matkan varrella tutkijayrittäjien tekemisen intoa ovat nostattaneet onnistuneet projektit, positiiviset kohtaamiset ja verkostoilta saatu kannustus. Kolben mukaan on valtavan palkitsevaa nähdä omien ideoiden konkretisoituvan: “Tämä konseptihan toimii, ihmiset voivat oikeasti rakastua historiaan!”, hän muistelee ajatelleensa. Olssonin mukaan yrittäjien keskuudessa vallitsee myös positiivinen ja vahva mentorointihenki, jonka ansiosta apua, neuvoja ja kontakteja on aina saanut ongelmitta. Yrittäjyys on ollut myös jatkuvaa oppimista muun muassa numeroiden pyörittelyn ja oman osaamisen hinnoittelun suhteen. Kolbe, Olsson ja Ainiala ovat yhtä mieltä siitä, että hintalapun laittaminen omalle asiantuntemukselle tuntuu olevan humanisteille erityisen haastavaa. Kenties syynä on humanististen yritysideoiden vahva persoona- ja arvosidonnaisuus tai sopivien esikuvien puuttuminen, kolmikko pohtii.


Akateemiset yrittäjät tarvitsevat esikuvia


Ennen yrittäjiksi ryhtymistä kolmikon mielikuvat yrittäjyydestä olivat melko sumeita, kankeita ja stereotyyppeihin nojaavia. Kolben mukaan sanasta yrittäjä tuli mieleen lähinnä Nokia ja “pieni tai keskisuuri yritys, jota vetää markkinointi- tai insinöörikoulutuksen saanut mieshenkilö”. Ainiala kertoo humanistien tekevän tyypillisimmin esimerkiksi kieli- ja käännöstöitä toiminimellä, mutta esimerkit uutta luovista monitieteisistä yrityksistä puuttuvat lähes kokonaan. Kokemuksen karttuessa kolmikon ymmärrys yrittäjyyden monimuotoisuudesta on vahvistunut huimasti: “Me oivalsimme, että omista lähtökohdista, arvoista ja tavoitteista voi rakentaa sellaisen yrityksen, joka näyttää itseltä”, Olsson kertoo.

Valokuva Pia Olssonista ja Terhi Ainialasta nauramassa yhdessä.
Pia Olsson ja Terhi Ainiala ovat toimivan ja kestävän tarinankerronnan ammattilaisia. Kuva: Tuomas Kraft.


Humanistinen yrittäjyys erottuu Olssonin mukaan monista muista tieteenaloista nousevasta yrittäjyydestä ainakin siinä, että usein humanisti tekee työtään osaamisensa lisäksi persoonansa kautta, mikä voi aiheuttaa haasteita esimerkiksi skaalautuvuuden kanssa. Toisaalta Kolbe muistuttaa, että humanistisen yrittäjyyden ainutlaatuisuus on myös vahvuus. Hänen mukaansa yhteiskunnassa tarvitaan enemmän sensitiivistä ymmärrystä ajan trendeistä ja identiteeteistä. “Soisi, että humanistinen yrittäjyys olisi se 2020-luvun suuri trendi startup-kentällä”, hän pohtii.

Tällä hetkellä akateemiset pienyrittäjät joutuvat kuitenkin Kolben mukaan kulkemaan melko hauraita polkuja yrittäjyysmatkallaan: kun ei ole pohjaa, mille rakentaa, ei moni uskalla edes yrittää. Tukea ja esikuvia kaivataan siis sekä yliopistolta että muilta yhteiskunnan toimijoilta. Olsson huomauttaa toisaalta myös, että nykyään tutkijan arki rahoituksesta kilpailemisen ja oman osaamisen myymisen parissa muistuttaa hyvin paljon yrittäjän arkea. Mielikuva humanismin ja yrittäjyyden yhteensopimattomuudesta on siitä huolimatta edelleen vahva. Kolbe summaakin, että humanistisen ja ylipäätään tutkimuksesta nousevan yritystoiminnan paikka tässä maailmassa pitäisi tunnistaa ja tunnustaa.


Tulevaisuuden tekijät kehittävät ihmislähtöisiä ideoita


Keväällä 2021 Ainiala, Kolbe ja Olsson pääsivät jakamaan yrityskokemuksiaan luotsaamallaan Humanistit yrittäjinä -kurssilla, joka oli Helsingin yliopistossa ensimmäinen laatuaan. Noin 70 osallistujaa keränneellä kurssilla työskenneltiin pienryhmissä, tutustuttiin yritystoiminnan perusteisiin ja laadittiin lopulta suunnitelma yrityksen perustamisesta. Kurssin tavoitteina oli auttaa yrittäjyyttä harkitsevia opiskelijoita tunnistamaan ja sanoittamaan omaa osaamistaan sekä antaa heille perustuntemusta muun muassa yrityksen perustamisesta, eri yritysmuodoista, markkinoinnista, rahoituksesta ja yritysidean pitchaamisesta.

Kurssin suorittaneiden opiskelijoiden asiantuntemuksen kehittymistä ja konkreettisten yritysideoiden hioitumista oli Kolben mukaan ilo seurata. Erityisen selkeästi ryhmien ideoissa näkyi ihmislähtöisyys ja empatia, joita tarvitaan nykypäivän monikulttuurisessa ja -muotoisessa maailmassa. Kolmikko toivoo, että kurssista tulee pysyvä osa Helsingin yliopiston humanistisen tiedekunnan yhteisiä opintoja, sillä kysyntää varmasti olisi. Vaikka koskaan ei päätyisikään perustamaan yritystä, kartuttaa kurssilla väistämättä ainakin työelämä- ja projektityöskentelytaitoja.

Olsson jakaa vielä vinkkinsä yrittäjyydestä kiinnostuneille humanisteille: “Älä ainakaan sulje pois, jos vähänkin kiinnostaa. Yrittäjyyttä voi kokeilla sivutoimisestikin, ei sen tarvitse olla loppuelämän päätös.”


–––


Tutkimuksesta toimintaan -sarjassa haastatellaan tutkijoita, jotka hyödyntävät akateemista osaamistaan yritystoiminnassa.

Kansikuva: Jonas Simberg

Creators

Maija Leermakers

Content creator, Instagram manager and cultural studies major. I sometimes dabble in website design and am very fond of breakfasts.

SHARE

Close Cookie Preference Manager
Cookie Settings
By clicking “Accept All Cookies”, you agree to the storing of cookies on your device to enhance site navigation, analyze site usage and assist in our marketing efforts.
More info
Strictly Necessary (Always Active)
Cookies required to enable basic website functionality.
Thank you! Your submission has been received!
Oops! Something went wrong while submitting the form.